Ensinäkin, varoitus! Nyt on luvassa sellainen sekametelisoppapostaus, että oksat pois. Sitä se teettää kun on liikaa asiaa ja liian vähän aikaa olla koneella. :D
Tällä viikolla on kyllä taas sattunut ja tapahtunut. Yksi parhaimmista jutuista on ehdottomasti se, että sulholla on nyt yksi bestman lisää! Sulho päätyi kysymään kaasoni miestä toiseksi bestmanikseen, koska hänestä on ollut niiin suuri apu näissä kaikissa hääjärjestelyissä. ♥
Toissapäivänä meillä oli palaveri bändin kanssa ja nyt on sellainen olo, että saa olla ihan luottavaisin mielin sen asian suhteen. Saatiin sovittua hääpäivän aikataulu ja kaikki muut asiat kuntoon. Mielestäni on myös mukavaa, että bändin jätkät on meille jo ennestään tuttuja, kun ovat äitini kavereita. Enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että päädyttiin ottamaan tämä bändi häihimme, aluksi kun meille ei ollut tarkoitus tulla bändiä ollenkaan. Uskon että bändi tulee viihdyttämään hyvin meitä sekä meidän häävieraita! :)
Ja vielä yksi ilon aihe lisää! Mies sai tuossa yksi päivä vihdoin meidän valokuvaajan kiinni puhelimitse ja sovittua tapaamisajan hänen kanssaan. Valokuvaaja oli vain ollut matkoilla, eli panikoin vähän turhaan. :D Ensi viikolla meidän pitäisi nähdä ja sopia hääpäivän aikataulu kuntoon, katsoa vähän millaisia kuvia halutaan ja miettiä kuvauspaikkoja yms. :)
Niin ja tiistaina oli mun hääpuvun sovitus ja haku reissu, johon sain kaasot mukaani. No, ihan ensinäkin puku oli TÄYDELLINEN. ♥ Pelkäsin ihan hirveesti, että ne korjaukset on kuitenkin mennyt jotenkin pieleen ja että koko puku on kuitenkin ihan hirvee ja se nyöritys ei sovikaan siihen ollenkaan, mutta se oli parempi kuin koskaan aikaisemmin! Se oli mulle aivan täydellisen sopiva, nyöritys sopi pukuun todella hyvin ja toi siihen vielä sen viimeisen silauksen. Olinhan ihan alusta asti halunnut pukuuni nyörityksen.
Puvun alta piti kuitenkin vähän lyhentää tylliä, joka näkyi tyhmästi helman alta ja myyjä sanoi sen korjauksessa menevän hetken aikaa. No me lähdimme sitten kiertelemään kauppoja ja vihdoin tunnin päästä puku oli valmis ja menimme hakemaan sitä. Kunnes pukua maksaessani rupesin kaivelemaan lompakkoani ja tajusin, että olin unohtanut pukuun varatut rahat sulholle! :D Vähän kyllä hävetti siinä vaiheessa, mutta en viitsinyt passittaa sulhoa tuomaan rahaa, joten sovimme myyjän kanssa hakevani puvun seuraavana päivänä. Vähän epäonnistuneen puvun haku reissun jälkeen "eksyimme" vielä toisen kaason kanssa terassille nauttimaan ihanan kesäisestä ilmasta ja auringosta. Myöhään illalla kotiin tullessani sulho ei voinut kuin nauraa meidän hääpuvun haku reissulle. Tytöt lähtee hakeen pukua, mutta tulee kotiin pikku hiprakassa ilman koko hääpukua! Että sellanen reissu. :D
Hommaahan tässä on vielä ennen hääpäivää vaikka kuinka. Päivät vaan vilisee silmissä ja tehtävälista ei tunnu lyhenevän yhtään. Mutta hitto kun kaikki aika menee töissä! Miksei morsiamille voida myötää tätä naimisiin menoa varten jotain lomaa töistä?! Onhan tää nyt aika rankkaa meinaan.. :D
Mutta toisaalta enää reilu KOLME VIIKKOA niin tämä kaikki on ohi. Yhyy, melkein tulee itku kun ajatteleekin asiaa. Sittenkö tämä kaikki puolentoista vuoden suunnittelu ja höösäys on ohi? Sittenkö en voi enää blogeissa haaveilla, suunnitella, miettiä ja etsiä ideoita omiin häihimme? Sittenkö en voi enää lukea häälehtiä ja verrata kaikkia sieltä löytäviäni hääpukuja omaani ja todeta, että se oma on vaan paras? Sittenkö en voi enää herättää sulhoani keskellä yötä, saatuani taas jonkun tosi "hyvän" idean häihimme, joka oli tietty ihan pakko päästä kertomaan keskellä yötä, ettei se vain unohdu? Siis voisin oikeesti jatkaa tätä listaa vaikka loputtomiin, mutta en taida. Siihenkö tämä kaikki tosiaan loppuu, ihan jo parin viikon päästä?
Toisaalta taas odotan täällä ihan innon ja kauhun sekaisin tuntein hääpäivää ja sitä, että vihdoin meistä tulee aviopari ja sitä, että vihdoin tämä kaikki häähöösäys on ohi ja saa hengähtää ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Siispä melko ristiriitaiset ajatukset tämän morsiamen pääkopassa. :D
